Maalla mieli rauhoittuu ja sinne alkaa oikeasti kaivata. Kaupungin kasvattina (12-vuotiaaksi asti kerrostalossa ja eniten rivitalossa) en ollut suuremmin kaivannut avaraa hiljaisuutta ympärilleni muutoin kuin pari kertaa kesässä mökillä järven rannalla.
Euroopan suurkaupungit, New York City, Singapore... - niissä on hyvä syke ja niissä olen halunnut käydä, monessa aina uudestaankin. Ja kohta jälleen vuorossa Rooma :-) Tosin siellä aika monella tapaa myös pysähtyy, kun katsoo Forum Romanumin ikiaikaisia raunioita.
Onko se ikäkysymys tai joku vaihe, jonka on nyt elämässä saavuttanut, mutta perjantaisin olen jo täysin valmis jättämään kaupunkikodin ja suuntaamaan tänne maalle, josta blogini pääosin kertoo. Välillä pääsemme varmasti kurkistamaan myös kaupunkikotiin, mutta ei ihan vielä. Tai kiinakaappi itse asiassa on kaupungissa, ks. aiempi postaus ;-)
Hevoset muuttivat viereiselle niitylle keväällä. On ollut mainiota seurata niiden elämää koko kesän. Tässä on muutamia upeita otoksia yhteisestä ajastamme. Tarkennuksena vielä, että me emme omista tai hoida hevosia, saamme vain fiilistellä hevoshaan laidalla :-)
Ja nyt maalla on sadonkorjuun aika. Pellot on puitu tyhjäksi viljasta ja omenat kypsyvät puissa. Osa tosin jo putoileekin ja peurat käyvät pitämässä pirskeitä pihassa syömällä osansa omenoista. Ja sehän koiraa ahdistaa terassin oven takana katsellessa...
Ensimmäinen omenapaistos on jo tehty, perinteisesti kauramuroa päällä ja vaniljakastiketta seuraksi. Seuraava versio taitaa olla se murotaikinakannella päällystetty omenaruukku, josta lapsuudesta on hyviä muistoja.
Kirpakkaa syksyn alkua sinulle!
Ihanan kaunista ja seesteistä. Noissa maisemissa kelpaa kyllä rauhoittua ja rentoutua!
VastaaPoista