Eleetön eteinen kaipasi mielestäni luonnonpuuta ja riittävän suurta kalustetta. Miehen suvusta kotoisin oleva, viileällä verannalla vielä vuosi sitten majaillut piironkikomistus pääsi mielestäni arvoiseensa paikkaa. Sen rinnalle hankin Hayn modernin metallituolin, sillä pelkät vanhat huonekalut luovat mielestäni liian helposti museotunnelman. Ja vaikka koukeroisemmatkin kalusteet ovat omalla tavallaan upeita, tarvitsen rinnalle simppelimpääkin muotoilua.
Piirongin kansi on oiva paikka kauniille esineille ja toki myös valokuville. Olen sisustuksessa musta-valkokuvien kannattaja, mikä on varmaan monelle jo selvinnytkin. Pieni pullo on Pentikin tuotantoa vuosien takaa.
Piirongin seuraksi sopi mielestäni mainiosti vanha itämainen matto, jonka olen hankkinut joskus 90-luvun lopulla. Alkuun paikalla oli uusi matto, mutta mikään ei mielestäni voita kunnon aidon maton tuntumaa kävellessä ja niiden kuviointi ja värit ovat täynnä elämää ja persoonallisuutta, mitä uusista matoista harvoin löytää.
Mitä mieltä sinä olet itämaisista matoista?
