Maalaistunnelmaa hevoshaan reunalla

Maalla mieli rauhoittuu ja sinne alkaa oikeasti kaivata. Kaupungin kasvattina (12-vuotiaaksi asti kerrostalossa ja eniten rivitalossa) en ollut suuremmin kaivannut avaraa hiljaisuutta ympärilleni muutoin kuin pari kertaa kesässä mökillä järven rannalla. 

Euroopan suurkaupungit, New York City, Singapore... - niissä on hyvä syke ja niissä olen halunnut käydä, monessa aina uudestaankin. Ja kohta jälleen vuorossa Rooma :-) Tosin siellä aika monella tapaa myös pysähtyy, kun katsoo Forum Romanumin ikiaikaisia raunioita.

Onko se ikäkysymys tai joku vaihe, jonka on nyt elämässä saavuttanut, mutta perjantaisin olen jo täysin valmis jättämään kaupunkikodin ja suuntaamaan tänne maalle, josta blogini pääosin kertoo. Välillä pääsemme varmasti kurkistamaan myös kaupunkikotiin, mutta ei ihan vielä. Tai kiinakaappi itse asiassa on kaupungissa, ks. aiempi postaus ;-)

Hevoset muuttivat viereiselle niitylle keväällä. On ollut mainiota seurata niiden elämää koko kesän. Tässä on muutamia upeita otoksia yhteisestä ajastamme. Tarkennuksena vielä, että me emme omista tai hoida hevosia, saamme vain fiilistellä hevoshaan laidalla :-)

Ja nyt maalla on sadonkorjuun aika. Pellot on puitu tyhjäksi viljasta ja omenat kypsyvät puissa. Osa tosin jo putoileekin ja peurat käyvät pitämässä pirskeitä pihassa syömällä osansa omenoista. Ja sehän koiraa ahdistaa terassin oven takana katsellessa...

Ensimmäinen omenapaistos on jo tehty, perinteisesti kauramuroa päällä ja vaniljakastiketta seuraksi. Seuraava versio taitaa olla se murotaikinakannella päällystetty omenaruukku, josta lapsuudesta on hyviä muistoja.

Kirpakkaa syksyn alkua sinulle!

Kartanotunnelmaa ja kristallin loistetta

Englantilaisen maalaiskartanon tunnelma on hiipinyt ruokailutilaamme. Kuten kerroin aiemmin, talon kaukaisena esikuvana on ollut tiilipintainen kartano jossain englantilaisella maaseudulla. Sen ajatuksen innoittamana päädyimme täystammiseen ruokailupöytään, jossa elämisen jäljet ovat jo valmiina. Se olisi yhtä hyvin voinut olla 1800-luvun kartanon keittiössä, mutta nyt se on täällä.

Ronskin pöydän seuraksi valikoituivat mustat, laadukkasta polyrottingista tehdyt nojatuolit, joissa ystävien kanssa voi istua oikeastaan koko pitkän illan ilman, että alkaa tehdä mieli sohvalle... Ja sunnuntaiaamun yhteinen aamiainen on ihana nauttia mukavissa tuoleissa :-) Yksi moderni seuralainen on niillekin annettu eli Hayn Hee -ruokailutuoli pöydän päässä.

Kartanofiilis vahvistuu keittiön jatkeena olevista lyijylasiovikaapeista, jollaisia en aiemmin olisi ehkä valinnut, mutta tähän tavoiteltuun tunnelmaan ne ovat kuin tehdyt. Ja niissä säilytetään monet astiat, jotka ovat myös yksi ikuisen keräilyn kohde. 

Alakuvan Portmeireon Pomona -sokerikko on osa jo jokseenkin isoa astiastoa. Sen keräilyn alku sijoittuu 1990-luvun alkuun, joten yhteistä historiaa on jo jonkin matkaa. Välillä se sai jo pölyttyä rauhassa modernimpien muotojen ottaessa vallan kaupunkikodissa, mutta täällä maalla se pääsi taas arvoiseensa käyttöön. Taustalla näkyvät Mariskoolit ovat toinen pitkäaikaisen keräilyn kohde, niihin palaamme varmaan jossain vaiheessa myöhemmin, jos pysyt mukana blogini seurannassa...

Vanhan tyylisen pöydän seuraksi ovat löytäneet tiensä yhdet tavara-aarteeni, upeasti muotoillut, kookkaat kynttilänjalat. Nekin ovat keräilyn tulos ja hankittu yksitellen vuosien aikana ja vanhin on niistäkin hienoin (keskellä).

Verhot olivat varsinainen löytö pikkukylän kangaskaupasta. Ne ovat linnamaisine kuvioineen ja teksteineen hyvä viimeistelijä kartanotyylille. Kattolampun lasikristallien loiste takaa täälläkin ripauksen bling-blingiä rouhean pöydän pariksi.

Miten sinä rakentaisit kartanon tunnelmaa tavalliseen kotiin?

Wishful Thinking - tällaista Suomeen

• 

Mustaa, upeaa kaappia olen etsinyt ja nyt se löytyi juuri sellaisena kuin haluaisin. Ainoa todellinen este meidän välillämme on Atlantti, kuljetukset ja tullit. Tutustuin Pottery Barniin jo 2000-luvun alussa USA:ssa asuneen ystäväni kautta. Silloinkin olisin keksinyt noille ihanille huonekaluille ja muille tavaroille monta käyttötarkoitusta. 

Tämän kaapin voisin täyttää kirjoilla tai vaikkapa vaihtovuoroaan odottavilla koristetyynyillä ja muutamilla koriste-esineillä. Kaksi kunnon laatikkoa erottaa tämän valioyksilön niistä lasivitriineistä, joihin useammin törmää - ja joita ei edes löydä näin hienona mustana.

Jatkoin vielä hetken sivuston selailua ja toiveajattelua. Tässä makuuhuoneessa on jotain samantyyppistä kuin aiemmin esittelemässäni omassa makuuhuoneessa ja erityisesti ilahduttaa sama idea mustista verhotangoista muuten vaaleassa huoneessa :-) 

Ja makuuhuoneeseemme itse asiassa haluaisin tuon ylhäällä olevan mustan kaapin ja sen vierelle vielä mustaksi maalatun tuolin. Siitä DIY-harjoituksesta pääset osalliseksi myöhemmin.

Pottery Barnilta vielä loppuun tyylikäs yöpöytä. Tällaista etsin kuumeisesti muutama vuosi sitten, kun uusin makuuhuonetta mustilla yöpöydillä ja mustalla Latva-naulakolla laukkujen ripustamiseksi... Silloin piti tyytyä enemmän Muuramea muistuttavaan mustaan laatikostoon, kun ei tätä ollut tarjolla.

Mitä pidät näistä Amerikan löydöistä?

Vessa pukeutui parhaimpiinsa

Tämän WC:n suunnittelussa tavoitteena oli tyylikäs ja ripauksen ylellinenkin tunnelma. Idea lähti toteutumaan tummilla kaakeleilla ja lopulta täydentyi vielä mustilla kaapistoilla. Seinät ovat antrasiitinharmaita, pinnaltaan epätasaisia, liki samettimaisia kaakeleita, jotka ovat tiililadonnassa.

Venus-patsas tuo tummaan tunnelmaan valoa ja hivenen antiikin kylpylätunnelmaa. Patsas on muuten nähnyt jo monta muuttoa, sillä olen ostanut sen 1980-luvun alussa Kreetan-matkalta. Välillä se on ollut hyvin lähellä päätyä roskiin, mutta onneksi se pääsi jälleen arvoiselleen paikalle.

Kaunis, vanha tinapurkki on saanut uuden tehtävän pumpulipurkkina. Se tuo vessaan 

pienen ripauksen ylellisyyttä.

Vanhojen tavaroiden sarja vessassa jatkuu saippua-alustassa. Kaivoin esiin vanhan puristelasilautasen, joka nyt loistelee Lush-saippuan alustana.

Kiiltävänmustat peiliovikaapistot tuntuivat ensin melko radikaalilta valinnalta, mutta toivat juuri sitä hienostunutta ja kuitenkin käytännöllistä otetta tilaan. Eikä tila tunnu yhtään ahtaalta. Vaikka tilassa on tavallaan naisellista otetta kristallikruunuineen, mies on antanut vessalle nimen "Mens' Cave".

Valoisaa alkavaa viikkoa sinulle!

Pelkistettyä maalaisromantiikkaa ja höyheniä

Makuuhuone on jo ehtinyt muutaman kuukauden asumisen aikana muuttumaan. Olen parantumaton tyynyfriikki - miehen mielestä nyt sängyllä olevien tyynyjen määrä on aivan maksimi (= liikaakin). Olen metsästänyt sopivia mustapohjaisia tai muuten riittävän tummia  päätytyynyjä, jollaisia en ole vielä onnistunut löytämään. Viimeisimmät ostokset osoittautuivat liian pieniksi :-( Värit ja tekstit matchasivat niin hyvin, etten lukenut kokotietoja riittävän tarkkaan ennen nettitilaustani. Fiilis on kuitenkin näilläkin tyynyillä jo kutakuinkin tavoitettu. Talossa on muuten suhteellisen tummia sävyjä, mutta makuuhuoneesta oli tulossa jopa kokonaan valkoinen, kunnes päädyin mustilla lampuilla ja mustalla verhotangolla tuomaan ryhtiä tilaan. Musta kiinnittyy hyvin myös takaseinän tekstitapettiin, jossa muuten on vanhaa ruotsalaista lakitekstiä.

Yöpöydälle on päätynyt jo seuraavan matkan suunnitteluun tarvittava Rooman-opas. Rooma on minullekin ikuinen kaupunki, jonne palaan aina uudelleen. Matkoja taitaa olla takana jo kuusi, seitsemännelle mennään ensimmäistä kertaa miehen kanssa ja vieläpä kahdestaan.

Blogi blogilta pääsen lunastamaan lupauksiani eli tällä kertaa sisustuksen oheen pääsee myös muutama koru, joita yön yli lepuutan tanskalaisen Menun upeasti muotoillussa korutelineessä. Taustan valokuvataulussa pilkottaa maalaismaisemamme helmi, vanha kartanolinna talvivaatteissaan - mukavan viilentävä ajatus, kun helteen jäänteet vielä lämmittävät nukkumistunnelmaa. Unitunnelman kruunaa tanskalainen EOS-höyhenvalaisin, jollaisesta ehdin haaveilla jo jonkun tovin, ennen kuin se kotiutui uuteen makuuhuoneeseemme.

Kiinakaapin punaista ja valokuvia

Punaista väriä on vaikea voittaa. Harmaa ja musta ovat minulle jopa enemmän kausivärejä  - ja niiden pitkä kausi on parhaillaan menossa - mutta punainen on sydämeni väri. Puolukanpunainen on kaikista kaunein väri ja palaan siihen aina uudelleen. Jos sitä ei ole tarjolla, myös moni muu punaisen sävy kelpaa. Tummaa pinkkiäkin minulla on ollut vuosien varrella paljon niin sisustuksessa kuin vaatteissakin. 

Muutaman mutkan kautta punainen kiinakaappi päätyi kotiimme jo vuosia sitten. Nyt se on saanut pikku eteisessä seurakseen antrasiitinvärisen seinän ja valkoista kontrastiksi. Latva-naulakko oli ollut pitkään mielessä ja kuvakollaasiin yhdistettynä se löysi paikkansa kiina-antiikin nykyaikaistajana.

Punainen on myös suosikkilaukkuni väri, tosin useammin mustat ja beiget pääsevät mukaan arkeen ja juhlaan. Tämä kaunokainen päätyy välillä kiinakaapin päälle ja toisinaan roikkuu Latva-naulakon isosiskossa eli lattiamallissa. Parhaimmillaan se on kuitenkin mustan asun piristäjänä... Eli näin lupailemani laukkuteema sai myös avauksensa blogissa. Jos toivot näkeväsi laukkuja jatkossakin, kommentoi :-)

Long Island -tyyliä ja talonpoikaiskalusteita

Talon paikalla olleesta vanhasta talosta muutti uuteen talonpoikaissohva ja komuutti, joista saatiin pienellä kunnostuksella mainio kalustus tytön huoneeseen. Sohva on  jo neljättä sukupolvea samassa perheessä, joten sillä olisi varmaan monta tarinaa kerrottavana - nyt kääntyi taas uusi lehti sen elämässä. Kuvassa huone vähän muuton jälkeen... yksi perintöpiironki odottaa vielä noutoa ja tuoli on mietinnässä. Siihen asti FatBoy toimii hyvin ja tuo ripauksen tätä päivää huoneeseen. 

Verhoiksi tullee jotain kevyttä, valkoista, ehkä pellavaa. Talon joka huoneessa on oma, erilainen fiiliksensä. Tämän huoneen kaukaisena esikuvana on Long Island -tyyli, jota on täydennetty suomalaisella talonpoikaiskalustuksella.

Ja loppuun koiran ensi esiintyminen blogissani. Lupailin paloja myös koiran elämästä ja tässä westiemme vähän luvattomilla teillä tytön huoneen yöpöydän päällä. Mutta sieltä näkee pihalla juoksevat puput, joita voisi metsästää kokoaikaisesti :-)

Pimentyvät illat

Elokuun illoissa on taikaa. Valoisat kesäyöt ovat takana, upeat kuutamot ja raikas ilma tilalla. Lukiessa alkoi kaivata valoa, mutta... Olohuoneen kattovalaistus tuntui liian kovalta ja kaipasin jotain  tunnelmallisempaa. Etsin jalkalamppua, joka jatkaa mustan takan mustaa teemaa, on riittävän kokoinen ollakseen yksi sisustuselementti, muttei kuitenkaan liian suuri eikä hallitseva pienessä, vaaleassa nurkassa pellavaverhon edessä. Muutama ilta vierähti netissä, kunnes löysin tyyliltään sopivan vanhahtavan, mutta simppelin lampun - yllätyksekseni Ellokselta. 

Olen oppinut kokeilevammaksi sisustajaksi. Ennen luotin vahvasti laatumerkkeihin ja pidin hintaa laadun takeena. Viime aikoina olen tehnyt aiempaa useammin löytöjä ihan muista kaupoista ja ollut niihinkin hankintoihin tyytyväinen. Parhaimmillaan sisustus on mielestäni yhdistelmä laatumuotoilua (ja siten hintaakin monesti) sekä toisaalta uusia ja vanhoja löytöjä. Näin rakentuu kerroksellisuutta, joka tekee kodin tunnun taloon :-)

Tunnelmallisia elokuun iltoja sinulle!

Liiterin aarre moderniin seuraan

Vanhan ja uuden kohtaaminen on jotenkin pysäyttävää. Liiterin perukoilta löytyi vanha kuljetuslaatikko, joka oli pölyn peitossa ja jonka metellikiinnikkeet olivat ruosteessa. Se oli täynnä työkaluja. Olin miettinyt kuumeisesti, millainen tv-taso voisi sopia mustan kiinakaapin viereen... Monen ideamutkan kautta päädyin kaivamaan laatikon esiin ja käsittelemään sen läpikuultavalla, värittömällä OsmoColor-puuvahalla. Kokeilin myös patinointiväriä kannen yhteen lautaan, mutta se tuli liian tummaksi, joten hioin osan väristä pois ja itse asiassa sain kanteen hauskan ikälisän puolivahingossa ;-)

Laatikko ikään kuin kutsui seuraansa jotain modernia, mutta riittävän eleetöntä ja kevyttä. Olin pitkään haaveillut HAY:n Hee-tuoleista ja mieluiten vielä mustana. Tämä Lounge-tuoli löysi nappipaikkansa nurkasta. Päälle vielä pikaostos H&M Homesta eli pikkuinen samettityyny ja istuinmukavuuskin parani. Upein design kun ei aina mene yksiin mukavuuden kanssa. Esteetikolta ei tosin tarvitse kysyä, kumpi menee useimmiten edelle - ei tosin aina, esim. paljon istuttavissa keittiön tuoleissa mukavuus on valttia.

Leppoisia kotihetkiä, jos sinäkin olet jo palannut lomilta!

Terassitunnelmaa

Tällainen talo terasseineen toivottaa sinut tervetulleeksi tässä blogissa. Tiilet ovat käsinlyötyjä ja idea niihin tuli englantilaiskartanoista. Pitkään pohdimme, pitäisikö ikkunanpuitteiden olla valkoiset, mutta Katajanokan tiilirakennusten tummat ikkunanpuitteet onneksi käänsivät pohdinnan viime hetkillä tummiin. Nyt vaikutelma on sitä mitä haettiin: vanhan Kuninkaantien maisemiin sopivuutta ja sellaista ajattomuutta, ettei kymmenen vuoden päästä voisi ihan helposti sanoa, milloin talo on rakennettu. 

Vanha kovapuinen kansituoli oli jo vuosia sitten maalattu edelliseen pihaan harmaaksi ja tuoli on nyt kuin suoraan elokuvatyyliin odottamassa kuistille istujaa. Moni vanha esine on tässä talossa löytänyt uuden elämän ja silti näyttää siltä, että olisi aina ollut paikallaan...

                            

Upeat kesäsäät jatkuvat :-) Nautitaan kaikki omista pihoistamme, terasseista ja parvekkeista tai sitten kaupungin puistoista ja rannoista. 

Kiitos motivoivasta ensimmäisestä kommentista Maikulle! Toivottavasti sinäkin kerrot ajatuksistasi ja annat palautetta siitä, mitä haluat nähdä tai lukea. 

Ensimmäiset tunnelmat

Haluan ympärilleni elämää. Ihmiset ovat tunnelman tärkein osa, kaikki elämäni rakkaat. Sen rinnalla kodin ulkoiset puitteet ovat toissijaista. Kuitenkin nautin jokaisesta katseesta, joka voi viivähtää kauniissa kodissa ja puhuttelevissa esineissä. 

Tervetuloa seuraamaan otoksia elämästäni ja paloja kodistani. Sisustuksen lisäksi voit päästä blogini myötä myös matkoille tai koiran elämään. Joskus voin myös jakaa rakkauttani laukkuihin ja kenkiin, jos se lukijoita kiinnostaa. Keskipisteenä tulee kuitenkin olemaan koti.

Ensimmäisessä kuvassa on olohuone vielä hieman keskeneräisenä pari kuukautta sitten. Rakennusprojekti on nyt aivan viimeistelyä vaille valmis, sisällä alkaa olla kaikki paikallaan, joten seuraavissa otoksissa tutustutaan taloon pala palalta... Keskeinen idea on ollut rakentaa etäisesti englantilaista maalaiskartanotyyliä ja yhdistää aitoa vanhaa useampien isovanhempien kodeista ja liiteristä uuteen ja jopa moderniin designiin, jottei synny liikaa mummolan fiilis.

Ihanaa yhteistä matkaa meille, lukijani.