Metsän anteja - herkkuja ja latautumista

Metsä on nyt kirjaimellisesti täynnä mustikoita! Ja kanttarelleja löytää tällainen satunnainenkin sienestäjä litratolkulla :-) Olemme viimeisellä lomaviikolla puutarhatöiden ohella ulkoilleet näissäkin merkeissä.  Koira nauttii molemmista ulkohommista täysin siemauksin. Tuota intoa muuten haluaisi monistaa itsellekin syksyn työrupeamaa ajatellen! Mustikoista paras herkku on mielestäni mustikkamuropiirakka, jonka taikinaan tarvitaan: 150 g oikeaa voita, 1,5 dl fariinisokeria, 3 rkl vanilliinisokeria, 1 muna, 1 dl perunajauhoja, 2,5 - 3 dl karkeita vehnäjauhoja, 1,5 tl leivinjauhetta. Päälle sitten mustikoiden lisäksi reilusti fariinisokeria ja marjat kannattaa pyöräyttää perunajauhoissa, niin ei tule liian mehuisaa. Uunin lämpö noin 175 astetta uunista riippuen ja ainakin 30 min paistoaika.

Olemme yrittäneet opettaa westielle kanttarellien jäljestystä, mikä on vähän edennyt, mutta vaatii vielä selvästi paljon treeniä. Kanttarellisaaliista on tässä kuvassa vain pieni otos ja jätin vielä pieniä metsään odottamaan... Muutamat ihanat muhennokset on jo syöty, helppoa ruokaa, kun paistetaan vain uutta sipulia varsineen, lisätään pieneksi pilkotut kanttarellit, vähän jauhoja, suolaa ja pippuria sekä runsaasti kuohukermaa - nam.

Luontoteemalla jatketaan: Grillikatoksen kulmassa on linnun pesä. Emme tiedä, mistä linnusta on kyse, mutta hetkessä poikaset ovat jo kasvaneet niin isoksi, että pesä alkaa käydä liian pieneksi :-) Nautitaan kesän monista anneista ja kerätään energiaa syksyyn!

Verhohaasteita - osa 1: ennen verhoja

Long Island -tyyliä vapaasti mukaileva tyttären huone kaipaa vielä loppusilausta eli verhoja. Olemme käyneet useita keskusteluja aiheesta... Ensin lopputulos oli aina se, ettei verhoja tule. Nyt olemme päässeet siihen asti, että verhot hankitaan. Itse olisin hankkinut raakapellavaiset valelaskosverhot. Lähikylän ihanassa nappi- ja verhokaupassa oli juuri tarkoitukseen sopivaa kangasta ja ompelupalvelukin on moneen otteeseen testattu hyväksi :-) Tytär kuitenkin haluaa pitkät verhot. Minä taas en halua lisää verhotankoja, joista en erityisemmin pidä, mutta sopivat toki maalaistunnelmaan hyvin.

Löysin sopivaksi kompromissiksi ihanan läpikuultavan valkoisen, pienin tekstielementein koristellun kankaan samaisesta putiikista ja hankin Bauhausista verhonpidikkeet, joilla saan rakennettua ilmavan, yhteinäisestä kankaasta ripustetun verhon huoneen molempiin ikkunoihin entisestään vahvistamaan Long Island -henkeä. Palaan lopputulokseen myöhemmin, kun saan ommellut verhot putiikista ja saamme pidikkeet kiinnitettyä seinään.

Toinen verhohaaste on miehen ns. sikarihuoneessa, joka on ehkä yhdenlainen mens' cave. Siellä näkyy historia, metsästys, veitset ja elektroniikka sulassa sovussa :-) Vuoden verran verhoina ovat olleet isossa ikkunassa jo 90-luvun alussa silloiseen kaupunkikotiin ompelemani verhot, joiden väritys on kuin tehty huoneeseen. Pohdimme rakennusvaiheessa seiniin karttateemaa, mutta tuolloin ei sopivaa tapettia löytynyt ja seinät saivat taulujen ja tumman Billnäs-kirjoituspöydän seuraksi sopivan hehkuvan punaisen. Karttakuvioinen kangas sattui löytymään Eurokankaasta viime kesänä, mutta nyt olen samalla vienyt sen ommeltavaksi ja siitä syntyy valelaskosverhot tänne sikarihuoneeseen kahteen ikkunaan. Senkin lopputuloksen jaan tuonnempana. Joten jää linjoille...