Rome - iätöntä tunnelmaa myös huoneessa

Lupailin aiemmin lisää paloja Rooman-matkaltamme syyskuussa. Palasin kuviin joulun välipäivinä: ihana hellekesän ja ikuisen kaupungin tunnelma valtasi mielen, vaikka pakkasta on edelleen ulkona noin -15 astetta. 

Roomalaisen hotellihuoneen ikkunalauta on upean syvä ja valaisinta myöten tunnelma on rakennettu klassisen kauniiksi.

Vaatekomerorivistö oli jykevää ja tyylikästä tekoa. Baarikaappi ja siihen kuuluva vesipiste oli myös piilotettu taidokkaasti samaan kaappirivistöön.

Kylpyhuoneessa upea vaalea marmori valloitti tummien yksityiskohtien ylellisenä yhdistelmänä. Huomaa harvinaisen mallinen suippeneva, soikea pesuallas!

Ikkuna suljettuine verhoineen näytti näin lempeältä. Yksinkertaisen kaunis nojatuoli oli kuin tehty klassisen huoneen tyyliin. Seinän paneelit toimivat mainiosti, vaikken lähtökohtaisesti paneeleiden ystävä olekaan...

Sängynpääty oli tehty taidokkaasti nappinauloilla verhoillen. Nahka ei tainnut olla aitoa, mutta se ei tässä tapauksessa haitannut yhtään. Alla näkyy lisää taidokasta puusepän työtä: karmit ja ovet olivat sellaisia, jotka mieluusti ottaisin myös kotiinkin :-)

Hotellin avoinaisesta ikkunasta näkyi aamuaurinko vastapäisen talon seinässä. Tästä ei kaupunkiloman aamufiilis paljon parane.

Jopa huonenumerotaulusta oli tehty taideteos tässä hotellissa. 

Hotellin käytävästä avautui ilmeikäs sisäpiha roomalaisessa hengessä ja raikas hellepäivän aamuilma tulvi sisään. 

Hotellin kattoterassille oli rakennettu persoonallinen aamiaistila. Sen yksi kulma oli huikean romanttinen paikka, josta oli mainio näkymä Vatikaaniin ja Pietarin kirkon kupoli siinsi aamuauringossa.

Aamiaisen jälkeen lähdetiin jälleen kävellen tutustumaan ikuiseen kaupunkiin. Sant Angelon sillan tuntumasta äsken etäällä siintänyt Pietarin kirkko näyttää henkeäsalpaavan upealta. Tähän näkymään haluan aina uudelleen palata. 

Mummolan fiilistä aidosti vanhoilla kalusteilla

Vierashuoneemme on tavallaan museo. Sen kalusteet ja tavarat ovat itsessään tarinoita...

Kaikki alkoi pöllökaapista, johon olin jo lapsena tykästynyt mummilassa ollessani. Kun mummin taloa myöhemmin tyhjennettiin, pyysin isääni tallentamaan kaapin minulle myöhempään käyttöön. Taisi mennä 10 vuotta ja kaapin kunto meni jo varsin huonoksi, ennen kuin kaappi pääsi vihdoin taitaviin käsiin korjattavaksi ja on nyt saanut uuden elämän. Mummilaan kaappi oli tullut jo edellisen sukupolven kirjastosta.

Tässä vielä pöllöreliefi vähän lähempää :-) Hienoa vanhaa tammipintaa...

Miehen isovanhempien ruokapöytä sai myös uuden silkkimäisen pinnan ja palvelee mainiosti vaikkapa etätyöpäivän työpöytänä. Jyhkeät tuolit ovat puolestaan toisten isovanhempien vanhempien perintöä, jotka ovat tätini aikoinaan entisöimät. Sirommat tuoli olivat pöydän alkuperäiset parit, mutta nekin ovat saaneet ihan uuden ilmeen.

Ja tällaiselta huone näyttää koiran näkökulmasta :-) Jalkojen muodot pääsevät tässä oikeuksiinsa. Kuten ehkä huomaat, verhot odottivat vielä näiden kuvien ottamisen aikaan ripustamista, eivätkä jykevämmät tuolit olleet vielä löytäneet tänne kotiin. Kerroksellisuutta on siis syntynyt tähänkin sisustukseen...

Kunnon museofiiliksen kruunaa rukki, jota kukaan ei tässä taloudessa kyllä osaa enää käyttää.

Jotain nykyaikaisempaakin huoneeseen on kelpuutettu. Pöytälamppuna on Ikean mainioksi osoittautunut lukulamppu. Tyttären lapsuuskuva on fiilikseltään vanha ja päässyt pöllökaapin päälle. Toinen Ikea-tavara on vieraiden hyvänä pitämä luonnonvalkoinen Hemnes-sivustavedettävä sohva, josta ei tarvinne jakaa kuvaa. Kattolamppuna on helmiäissimpukkavalaisin, joka siivilöi lempeää valoa tunnelmalliseen huoneeseen.

Joulu saapui taloon

Joulun vapaat lähestyvät... Sanoisin melkeinpä onneksi, sillä arjen pyöritykseltä en ole ehtinyt jakaa ajatuksiani blogissa moneen kuukauteen :-( Tänä vuonna olen ollut hyvissä ajoin jouluvalmistelujen kanssa - nyt on jo laatikot melkein tehty, enää perunalaatikko ilmeltyy uunissa pienellä lämmöllä. Lauantaina "muutin" jouluksi maalle ja lupasin itselleni, etten enää eksy kaupungin jouluhässäkkään. Mutta nyt on jo noussut esiin monta asiaa, joita kuitenkin pitäisi vielä lähteä hakemaan. Alkaen siitä, että metsästä ei niin vain löytynytkään joulukuusta, vaan aika käyrä yksilö... pohdittiin jo, että mennään hakemaan taatusti suora ja sisäsiisti muovikuusi Stockalta. Päätimme kuitenkin koristella muotopuolen kuusen ja yllättäen siitä saikin ihan kelvollisen tunnelman luojan. Koristeita onkin kerätty jo vuosien ajan ja kimmeltävää valkoista, hopeaa sekä vähän pinkkiä ja lilaa löytyy nyt kuusenkoristelajitelmastamme. 

Nyt maalaisjoulumme alkaa olla katettu. Kranssi on ovessa ja tontut paikoillaan. Kynttilät ja kukat takaavat tuoksun ja tunnelman. Tässä paloja joulustamme.

Nämä tontut löysivät tiensä eteisen talonpoikaispiirongilla olevan valokuvakehyksen päälle.

Pitkään perheessämme olleet jouluenkelit ovat puolestaan löytäneet uuden paikan joulupiparipurkin vahteina... Joulupiparit tehdään meillä jo marraskuun alkupuolella itse tehtyyn taikinaan - samalla ohjeella jo vuodesta 1988 :-)

Tänään Disneyn adventtikynttelikkömme valaisi kuvasta poiketen jo neljällä kynttilällä ja kuten näin joulun odotuksen loppusuoralla kuuluukin, ensimmäinen kynttilä alkaa olla ihan lopussa. Kynttelikkö on ollut perheessämme jo liki 15 vuotta ja kuuluu ihanaan Disney-jouluastiastoon, jota keräsin vuosia sitten Apilanlehden kautta.

Tänä vuonna mantelit ja rusinat pääsivät perinteistä Mariskooliakin perinteisempään kulhoon eli kotimaiseen puristelasisokerikkoon, joka on päätynyt minulle mummun "ennakkoperintönä". Näiden seuraksi tehdään huomenna glögiä siskon perheen ohjeella, jossa vodkaan liotetaan mm. tuoretta inkivääriä...

Ja Kivi-tuikkuja tarvitaan tähänkin jouluun. Yksinkertaisuudessaan ne ovat eri tavoin yhdisteltyinä aina vain yhtä kauniita - ja käytännöllisiä. Näitä meiltä taitaa löytyä useampi kymmen. Paitsi kynttilöille, ne sopivat myös pikkukoruille ja karkeille, hammastikuille, sormisuolalle...

Modernit tonttutytöt ovat kuuluneet vakiojoulukoristeisiimme kymmenkunta vuotta. Tämä uusi taisi löytyä KodinYkkösestä, kaupunkikodissa majailevat vanhemmat ovat Sian tuotantoa.

Vanhat sydänvalot löysivät oivallisen paikan talonpoikaissohvan selkänojassa. Tytön kekseliäs idea, kun hän somisti huonettaan joulukuntoon.

Eightmoodin musta sohvatyyny sai joulun ajaksi parikseen punaisen kaverin, molemmat Stockalta. 

Eteistä koristaa yksi talon hyasinttiasetelmista. Tällaiset nuput 1,5 viikkoa ennen joulua tietävät juuri sopivasti kukkivia hyasintteja jouluksi... Jäkälät ja mustikanvarvut on haettu itse metsästä koiran ulkoilutuksen lomassa. Ja sitten vain valkeaa joulua odottelemaan. Vielä ei sellaista kuvaa täältä etelästä saa, mutta muistinvirkistykseksi kuva Oloksen tosi talvesta. Ihanaa, tunnelmallista joulun aikaa Sinulle ja perheellesi!