Rome - iätöntä tunnelmaa myös huoneessa

Lupailin aiemmin lisää paloja Rooman-matkaltamme syyskuussa. Palasin kuviin joulun välipäivinä: ihana hellekesän ja ikuisen kaupungin tunnelma valtasi mielen, vaikka pakkasta on edelleen ulkona noin -15 astetta. 

Roomalaisen hotellihuoneen ikkunalauta on upean syvä ja valaisinta myöten tunnelma on rakennettu klassisen kauniiksi.

Vaatekomerorivistö oli jykevää ja tyylikästä tekoa. Baarikaappi ja siihen kuuluva vesipiste oli myös piilotettu taidokkaasti samaan kaappirivistöön.

Kylpyhuoneessa upea vaalea marmori valloitti tummien yksityiskohtien ylellisenä yhdistelmänä. Huomaa harvinaisen mallinen suippeneva, soikea pesuallas!

Ikkuna suljettuine verhoineen näytti näin lempeältä. Yksinkertaisen kaunis nojatuoli oli kuin tehty klassisen huoneen tyyliin. Seinän paneelit toimivat mainiosti, vaikken lähtökohtaisesti paneeleiden ystävä olekaan...

Sängynpääty oli tehty taidokkaasti nappinauloilla verhoillen. Nahka ei tainnut olla aitoa, mutta se ei tässä tapauksessa haitannut yhtään. Alla näkyy lisää taidokasta puusepän työtä: karmit ja ovet olivat sellaisia, jotka mieluusti ottaisin myös kotiinkin :-)

Hotellin avoinaisesta ikkunasta näkyi aamuaurinko vastapäisen talon seinässä. Tästä ei kaupunkiloman aamufiilis paljon parane.

Jopa huonenumerotaulusta oli tehty taideteos tässä hotellissa. 

Hotellin käytävästä avautui ilmeikäs sisäpiha roomalaisessa hengessä ja raikas hellepäivän aamuilma tulvi sisään. 

Hotellin kattoterassille oli rakennettu persoonallinen aamiaistila. Sen yksi kulma oli huikean romanttinen paikka, josta oli mainio näkymä Vatikaaniin ja Pietarin kirkon kupoli siinsi aamuauringossa.

Aamiaisen jälkeen lähdetiin jälleen kävellen tutustumaan ikuiseen kaupunkiin. Sant Angelon sillan tuntumasta äsken etäällä siintänyt Pietarin kirkko näyttää henkeäsalpaavan upealta. Tähän näkymään haluan aina uudelleen palata. 

Mummolan fiilistä aidosti vanhoilla kalusteilla

Vierashuoneemme on tavallaan museo. Sen kalusteet ja tavarat ovat itsessään tarinoita...

Kaikki alkoi pöllökaapista, johon olin jo lapsena tykästynyt mummilassa ollessani. Kun mummin taloa myöhemmin tyhjennettiin, pyysin isääni tallentamaan kaapin minulle myöhempään käyttöön. Taisi mennä 10 vuotta ja kaapin kunto meni jo varsin huonoksi, ennen kuin kaappi pääsi vihdoin taitaviin käsiin korjattavaksi ja on nyt saanut uuden elämän. Mummilaan kaappi oli tullut jo edellisen sukupolven kirjastosta.

Tässä vielä pöllöreliefi vähän lähempää :-) Hienoa vanhaa tammipintaa...

Miehen isovanhempien ruokapöytä sai myös uuden silkkimäisen pinnan ja palvelee mainiosti vaikkapa etätyöpäivän työpöytänä. Jyhkeät tuolit ovat puolestaan toisten isovanhempien vanhempien perintöä, jotka ovat tätini aikoinaan entisöimät. Sirommat tuoli olivat pöydän alkuperäiset parit, mutta nekin ovat saaneet ihan uuden ilmeen.

Ja tällaiselta huone näyttää koiran näkökulmasta :-) Jalkojen muodot pääsevät tässä oikeuksiinsa. Kuten ehkä huomaat, verhot odottivat vielä näiden kuvien ottamisen aikaan ripustamista, eivätkä jykevämmät tuolit olleet vielä löytäneet tänne kotiin. Kerroksellisuutta on siis syntynyt tähänkin sisustukseen...

Kunnon museofiiliksen kruunaa rukki, jota kukaan ei tässä taloudessa kyllä osaa enää käyttää.

Jotain nykyaikaisempaakin huoneeseen on kelpuutettu. Pöytälamppuna on Ikean mainioksi osoittautunut lukulamppu. Tyttären lapsuuskuva on fiilikseltään vanha ja päässyt pöllökaapin päälle. Toinen Ikea-tavara on vieraiden hyvänä pitämä luonnonvalkoinen Hemnes-sivustavedettävä sohva, josta ei tarvinne jakaa kuvaa. Kattolamppuna on helmiäissimpukkavalaisin, joka siivilöi lempeää valoa tunnelmalliseen huoneeseen.

Joulu saapui taloon

Joulun vapaat lähestyvät... Sanoisin melkeinpä onneksi, sillä arjen pyöritykseltä en ole ehtinyt jakaa ajatuksiani blogissa moneen kuukauteen :-( Tänä vuonna olen ollut hyvissä ajoin jouluvalmistelujen kanssa - nyt on jo laatikot melkein tehty, enää perunalaatikko ilmeltyy uunissa pienellä lämmöllä. Lauantaina "muutin" jouluksi maalle ja lupasin itselleni, etten enää eksy kaupungin jouluhässäkkään. Mutta nyt on jo noussut esiin monta asiaa, joita kuitenkin pitäisi vielä lähteä hakemaan. Alkaen siitä, että metsästä ei niin vain löytynytkään joulukuusta, vaan aika käyrä yksilö... pohdittiin jo, että mennään hakemaan taatusti suora ja sisäsiisti muovikuusi Stockalta. Päätimme kuitenkin koristella muotopuolen kuusen ja yllättäen siitä saikin ihan kelvollisen tunnelman luojan. Koristeita onkin kerätty jo vuosien ajan ja kimmeltävää valkoista, hopeaa sekä vähän pinkkiä ja lilaa löytyy nyt kuusenkoristelajitelmastamme. 

Nyt maalaisjoulumme alkaa olla katettu. Kranssi on ovessa ja tontut paikoillaan. Kynttilät ja kukat takaavat tuoksun ja tunnelman. Tässä paloja joulustamme.

Nämä tontut löysivät tiensä eteisen talonpoikaispiirongilla olevan valokuvakehyksen päälle.

Pitkään perheessämme olleet jouluenkelit ovat puolestaan löytäneet uuden paikan joulupiparipurkin vahteina... Joulupiparit tehdään meillä jo marraskuun alkupuolella itse tehtyyn taikinaan - samalla ohjeella jo vuodesta 1988 :-)

Tänään Disneyn adventtikynttelikkömme valaisi kuvasta poiketen jo neljällä kynttilällä ja kuten näin joulun odotuksen loppusuoralla kuuluukin, ensimmäinen kynttilä alkaa olla ihan lopussa. Kynttelikkö on ollut perheessämme jo liki 15 vuotta ja kuuluu ihanaan Disney-jouluastiastoon, jota keräsin vuosia sitten Apilanlehden kautta.

Tänä vuonna mantelit ja rusinat pääsivät perinteistä Mariskooliakin perinteisempään kulhoon eli kotimaiseen puristelasisokerikkoon, joka on päätynyt minulle mummun "ennakkoperintönä". Näiden seuraksi tehdään huomenna glögiä siskon perheen ohjeella, jossa vodkaan liotetaan mm. tuoretta inkivääriä...

Ja Kivi-tuikkuja tarvitaan tähänkin jouluun. Yksinkertaisuudessaan ne ovat eri tavoin yhdisteltyinä aina vain yhtä kauniita - ja käytännöllisiä. Näitä meiltä taitaa löytyä useampi kymmen. Paitsi kynttilöille, ne sopivat myös pikkukoruille ja karkeille, hammastikuille, sormisuolalle...

Modernit tonttutytöt ovat kuuluneet vakiojoulukoristeisiimme kymmenkunta vuotta. Tämä uusi taisi löytyä KodinYkkösestä, kaupunkikodissa majailevat vanhemmat ovat Sian tuotantoa.

Vanhat sydänvalot löysivät oivallisen paikan talonpoikaissohvan selkänojassa. Tytön kekseliäs idea, kun hän somisti huonettaan joulukuntoon.

Eightmoodin musta sohvatyyny sai joulun ajaksi parikseen punaisen kaverin, molemmat Stockalta. 

Eteistä koristaa yksi talon hyasinttiasetelmista. Tällaiset nuput 1,5 viikkoa ennen joulua tietävät juuri sopivasti kukkivia hyasintteja jouluksi... Jäkälät ja mustikanvarvut on haettu itse metsästä koiran ulkoilutuksen lomassa. Ja sitten vain valkeaa joulua odottelemaan. Vielä ei sellaista kuvaa täältä etelästä saa, mutta muistinvirkistykseksi kuva Oloksen tosi talvesta. Ihanaa, tunnelmallista joulun aikaa Sinulle ja perheellesi!

Prego - Rooman helmet poimittuna sinulle

Ikuinen Rooma... Vien sinut blogini seuraavissa postauksissa matkalle, kuten olen alunperin luvannut aina toisinaan tehdä. Vietimme pitkän viikonlopun ihanassa auringossa kirkkoja ja raunioita kierrellen, mahtavaa ruokaa syöden - ja vähän shoppaillenkin.

Hotellimme oli huippulöytö. Turhaan se ei ollut boutique/design-hotelliksi nimetty, vaan tarjosi silmänruokaa sisustajalle joka päivälle :-) Sisääntuloaula on yläkuvassa aitoine itämaisine mattoineen ja vanhoine Rooman karttoineen.

Lobby näytti tältä, Patsas oli upeaa tummahkoa kiveä ja mustat verhot toivat hienon kontrastin mustien nahkasohvien kanssa valkoiseen huoneeseen.

Tämä asetelma kruunasi viimeistellyn vaikutelman. Huomaa aidon näköisestä seeprantaljasta tehty tyyny sohvalla. Ja jyhkeä tulipesä...

 Portaikko huoneeseen ja aamiaistiloihin oli joka aamu ja ilta yhtä vaikuttavan tuntuinen. Kalkkikiven/marmorin tyylinen, antiikin rakennuksia muistuttava kivi oli upea porrasmateriaali, johon oli upotettu ryhtiä tuomaan mustia laattoja ja metallilevyjä. Antiikin tunnelma välittyi myös tauluista.

Joku modernimpikin taideteos oli otettu mukaan seinille, joiden väri muuten vaihteli joka kerroksessa. Me asuimme harmaassa - sopi minulle :-)

 Huoneisiin mentiin näin upeasta käytävästä. Ja jykevät ovet ja paneelit seinillä toimivat erinomaisesti. Huomaa kokolattiamatto, joka oli asennettu epäsymmetrisesti pieneen aulaan. Mainio yksityiskohta!

Ulko-oven molemmin puolin oli vanhaa tunnelmaa taidokkaasti henkivät lyhdyt. Tänne palaan vielä - ihan oikeasti joskus ja teidän kanssanne kohta.  Kattoterassi Pietarinkirkon näkymillä ja huoneen helmet ovat vielä jakamatta... Ja esteetikon poiminnat Rooman kaupungista. Stay tuned.

Maalaistunnelmaa hevoshaan reunalla

Maalla mieli rauhoittuu ja sinne alkaa oikeasti kaivata. Kaupungin kasvattina (12-vuotiaaksi asti kerrostalossa ja eniten rivitalossa) en ollut suuremmin kaivannut avaraa hiljaisuutta ympärilleni muutoin kuin pari kertaa kesässä mökillä järven rannalla. 

Euroopan suurkaupungit, New York City, Singapore... - niissä on hyvä syke ja niissä olen halunnut käydä, monessa aina uudestaankin. Ja kohta jälleen vuorossa Rooma :-) Tosin siellä aika monella tapaa myös pysähtyy, kun katsoo Forum Romanumin ikiaikaisia raunioita.

Onko se ikäkysymys tai joku vaihe, jonka on nyt elämässä saavuttanut, mutta perjantaisin olen jo täysin valmis jättämään kaupunkikodin ja suuntaamaan tänne maalle, josta blogini pääosin kertoo. Välillä pääsemme varmasti kurkistamaan myös kaupunkikotiin, mutta ei ihan vielä. Tai kiinakaappi itse asiassa on kaupungissa, ks. aiempi postaus ;-)

Hevoset muuttivat viereiselle niitylle keväällä. On ollut mainiota seurata niiden elämää koko kesän. Tässä on muutamia upeita otoksia yhteisestä ajastamme. Tarkennuksena vielä, että me emme omista tai hoida hevosia, saamme vain fiilistellä hevoshaan laidalla :-)

Ja nyt maalla on sadonkorjuun aika. Pellot on puitu tyhjäksi viljasta ja omenat kypsyvät puissa. Osa tosin jo putoileekin ja peurat käyvät pitämässä pirskeitä pihassa syömällä osansa omenoista. Ja sehän koiraa ahdistaa terassin oven takana katsellessa...

Ensimmäinen omenapaistos on jo tehty, perinteisesti kauramuroa päällä ja vaniljakastiketta seuraksi. Seuraava versio taitaa olla se murotaikinakannella päällystetty omenaruukku, josta lapsuudesta on hyviä muistoja.

Kirpakkaa syksyn alkua sinulle!

Kartanotunnelmaa ja kristallin loistetta

Englantilaisen maalaiskartanon tunnelma on hiipinyt ruokailutilaamme. Kuten kerroin aiemmin, talon kaukaisena esikuvana on ollut tiilipintainen kartano jossain englantilaisella maaseudulla. Sen ajatuksen innoittamana päädyimme täystammiseen ruokailupöytään, jossa elämisen jäljet ovat jo valmiina. Se olisi yhtä hyvin voinut olla 1800-luvun kartanon keittiössä, mutta nyt se on täällä.

Ronskin pöydän seuraksi valikoituivat mustat, laadukkasta polyrottingista tehdyt nojatuolit, joissa ystävien kanssa voi istua oikeastaan koko pitkän illan ilman, että alkaa tehdä mieli sohvalle... Ja sunnuntaiaamun yhteinen aamiainen on ihana nauttia mukavissa tuoleissa :-) Yksi moderni seuralainen on niillekin annettu eli Hayn Hee -ruokailutuoli pöydän päässä.

Kartanofiilis vahvistuu keittiön jatkeena olevista lyijylasiovikaapeista, jollaisia en aiemmin olisi ehkä valinnut, mutta tähän tavoiteltuun tunnelmaan ne ovat kuin tehdyt. Ja niissä säilytetään monet astiat, jotka ovat myös yksi ikuisen keräilyn kohde. 

Alakuvan Portmeireon Pomona -sokerikko on osa jo jokseenkin isoa astiastoa. Sen keräilyn alku sijoittuu 1990-luvun alkuun, joten yhteistä historiaa on jo jonkin matkaa. Välillä se sai jo pölyttyä rauhassa modernimpien muotojen ottaessa vallan kaupunkikodissa, mutta täällä maalla se pääsi taas arvoiseensa käyttöön. Taustalla näkyvät Mariskoolit ovat toinen pitkäaikaisen keräilyn kohde, niihin palaamme varmaan jossain vaiheessa myöhemmin, jos pysyt mukana blogini seurannassa...

Vanhan tyylisen pöydän seuraksi ovat löytäneet tiensä yhdet tavara-aarteeni, upeasti muotoillut, kookkaat kynttilänjalat. Nekin ovat keräilyn tulos ja hankittu yksitellen vuosien aikana ja vanhin on niistäkin hienoin (keskellä).

Verhot olivat varsinainen löytö pikkukylän kangaskaupasta. Ne ovat linnamaisine kuvioineen ja teksteineen hyvä viimeistelijä kartanotyylille. Kattolampun lasikristallien loiste takaa täälläkin ripauksen bling-blingiä rouhean pöydän pariksi.

Miten sinä rakentaisit kartanon tunnelmaa tavalliseen kotiin?

Wishful Thinking - tällaista Suomeen

• 

Mustaa, upeaa kaappia olen etsinyt ja nyt se löytyi juuri sellaisena kuin haluaisin. Ainoa todellinen este meidän välillämme on Atlantti, kuljetukset ja tullit. Tutustuin Pottery Barniin jo 2000-luvun alussa USA:ssa asuneen ystäväni kautta. Silloinkin olisin keksinyt noille ihanille huonekaluille ja muille tavaroille monta käyttötarkoitusta. 

Tämän kaapin voisin täyttää kirjoilla tai vaikkapa vaihtovuoroaan odottavilla koristetyynyillä ja muutamilla koriste-esineillä. Kaksi kunnon laatikkoa erottaa tämän valioyksilön niistä lasivitriineistä, joihin useammin törmää - ja joita ei edes löydä näin hienona mustana.

Jatkoin vielä hetken sivuston selailua ja toiveajattelua. Tässä makuuhuoneessa on jotain samantyyppistä kuin aiemmin esittelemässäni omassa makuuhuoneessa ja erityisesti ilahduttaa sama idea mustista verhotangoista muuten vaaleassa huoneessa :-) 

Ja makuuhuoneeseemme itse asiassa haluaisin tuon ylhäällä olevan mustan kaapin ja sen vierelle vielä mustaksi maalatun tuolin. Siitä DIY-harjoituksesta pääset osalliseksi myöhemmin.

Pottery Barnilta vielä loppuun tyylikäs yöpöytä. Tällaista etsin kuumeisesti muutama vuosi sitten, kun uusin makuuhuonetta mustilla yöpöydillä ja mustalla Latva-naulakolla laukkujen ripustamiseksi... Silloin piti tyytyä enemmän Muuramea muistuttavaan mustaan laatikostoon, kun ei tätä ollut tarjolla.

Mitä pidät näistä Amerikan löydöistä?